Lia on luvannut sisarelleen, että etsii tämän kadonneen tyttären Teklan. Nuori transnainen on häädetty suvusta ja äiti alkaa kuolinvuoteella katua karkotusta. Teklan jäljet johtavat georgialaisesta kotikylästä Istanbuliin. Eripariseksi matkakumppanikseen Lia ottaa nuoren Achin, joka väittää tietävänsä Teklan osoitteen.
Kyseessä on roadmovie, mutta tärkeintä ei ole konkreettinen tie vaan sisäinen matka. Lia vaikuttaa alussa ankaralta ja tylyltäkin, mutta hiljalleen hän alkaa ymmärtää vastaan tulevia marginaaleja ja löytää ulkoisen kaaoksen keskellä myös elämäniloa. Achi osoittaa olevansa paitsi puolitotuuksia lateleva opportunisti myös lempeä nuorimies.
Ruotsalainen ohjaaja Levan Akin tuli tunnetuksi edellisellä elokuvallaan And then we danced (2019). Tanssi on nytkin mukana, kun Lia ja Achi alkavat alun kompurointien jälkeen luottaa toisiinsa. Ääniraita on taiten rakennettu, ja Istanbul kuulostaa huumaavalta.
Istanbul on elokuvan nimen mukaisesti suuri risteys – kulttuurien, sukupuolien ja kohtaloiden törmäyspaikka. Sen kujille on helppo kadota, ja sitä Tekla ilmeisesti haluaa. Lia puolestaan on etsinnöissään sitkeä. Loppujakso taipuukin monitulkintaisesti maagiseen realismiin.
Esittelyn kirjoittaja: Maija Teinilä
Ohjaus: Levan Akin, 106 min, K7, Ruotsi 2024
