Frida Kempffin ohjaama Nainen ja meri (Den svenska torpeden, 2024) on ruotsalainen draama, joka kertoo tositarinan Sally Bauerista – yksinhuoltajaäidistä ja intohimoisesta uintiharrastajasta, joka 1930-luvun lopulla päätti tehdä mahdottomalta tuntuvan: uida Englannin kanaalin yli. Temppu on hieman erilainen kuin uida Rauman kanaalin yli.
Elokuva ui katsojalle ja se tekee sen hyvin. Teoksen synkkä visuaalisuus, realistinen lähestymistapa ja yhteiskuntakritiikki tekevät siitä erittäin katsomisen arvoisen. Elokuva palkittiinkin vuoden 2024 Guldbagge-gaalassa muun muassa parhaana elokuvana, ja suomalainen äänitystiimi palkittiin upeasta äänisuunnittelusta.
Nainen ja meri on vakavasti otettava ja tärkeä kertomus naisen tahdosta, rohkeudesta ja yksinäisyydestä aikakaudella, jolloin sukupuoli saattoi vielä sulkea ovia unelmilta. Se on myös kertomus siitä, millaista on yrittää olla hyvä äiti yhteiskunnassa, joka odottaa naiselta vain tiettyjä rooleja. Sallyn (Josefin Neldén) intohimo uimiseen ja hänen päättäväisyytensä haastavat ajan sukupuoliroolit. Hänestä maalautuu kuva sitkeästä selviytyjästä, jonka suurin vastustaja on yhteiskunnan asenne yksinhuoltajiin ja itsenäisiin naisiin. Parhaiten elokuva toimii muistutuksena siitä, kuinka suurta rohkeutta voi vaatia vain olla oma itsensä. Tällaiset muistutukset ovat aina paikallaan, sillä maailma, jossa elämme ei ole vieläkään valmis.
Esittelyn kirjoittaja: Timo Metsäjoki
Ohjaaja: Frida Kempff, 120 min, K12, Ruotsi 2024
